www.facebook.com/poesarmy

Composition by Stone. - M. Reich
Lyrics by M. Reich

Vocal & lead gtr - M. Reich
Rhythm guitar - Stone
Bass - J. Lautamäki
Drums - Riku

Mixing and mastering by Mikko Autio
Cover photograph and design by Riku

***

On the remains - tarina

Risto ja Stone jammailivat 2015- kevättalvella treenikämpällä, kuten siihen aikaan kuvioon kuului, lähinnä improvisoiden ja tajunnanvirtaa hyödyntäen. Jussi (Stone) soitti tuon kappaleen lopulliseenkin versioon päätynyttä sointukiertoa, josta Risto innostui ja aivan automaattisesti soitti siihen jatkoksi kertosäkeen. Kappaleen ensimmäinen versio, johon Risto soitti myös rummut, oli nykyistä huomattavasti tempoltaan hitaampi veto, mutta myös mahtipontisempi.

Bändin alkuperäisen rumpalin, Rikun ideasta sitten bändiversiosta tuli rokimpi ja rivakampi. Biisi julkaistiin Souncloudissa nimellä ”Almost human”. Myöhemmin soundimaailmaa kehitettiin ja biisiä lyhennettiin, niinpä kappaleen nimikin vaihtui nykyiseen muotoonsa. ”Raunioilla”, ”jäännöksillä”. Varsin kuvaavaa…

Soittopuoli vakiintui, kun bändi oli löytänyt ensimmäisen oikean muotonsa, rummut: Riku N., basso: Jamppa, Kitara: Mr. Stone, kitara ja laulu: R.Repo alias Risto…Kertosäkeen suhteen on syytä mainita Mr. Stonen taipumus hakea komppikitaraan Keith Richards –tyylistä lähestymistapaa. Ratkaisu on toimiva, vaikka biisi ei sinänsä paljoa Rollareista muistutakaan. Jamppa hoitaa basson taatulla varmuudella, kuten Riku rummut. Riston kitarakomppi rouhii omalla tyylillään ja melodiat sekä soolot on tyypillistä Riston tuotantoa, mikä lienee sekoitus monesta soittotyylistä. Omaperäisyyttäkin, ehkä…

Biisi on hyvinkin simppeli ja myös hittihakuinen – eri asia sitten onkin, meneekö läpi yhdellä, kymmenellä vai sadalla kuulijalla…Tyyliä on vaikea itse määritellä, mutta onhan tuossa melkein popista kysymys… Vai onko…?

Mutta biisin lyriikka… Melko pessimistinen näkemys elämän kierrosta, siitä kuinka meitä ohjaillaan jatkuvasti milloin kenenkin toimesta ja yksilöllisyydelle ei useinkaan ole oikeasti tilaa. Vastakohtia ja ristiriitaisuuksia siellä täällä…”Notes of despair and joy mixed together…” Risto on hakenut tähän melko vahvan ilmaisun kertosäkeeseen: ”Anxiety seems to hate me so much that it almost feels like love…” Sellaista kurjuuden maksimointia… Mutta miten tosissaan lyriikka on kirjoitettu? Vain luoja tietää jos sekään… Nimittäin tekstin luoja… No, ei tässä mitään iloisia ralleja ole tulossa jatkossakaan, joten jatkoa seuraa. Risto on yleensä sitä mieltä teksteistä, että eivät ne saisi liian helposti ymmärrettäviäkään olla. Mutta onko kyseessä itsetarkoituksellinen kikkailu vai onko vain tahto tehdä asioita omalla tyylilllä? Toisaalta, kuulijalla on hyvä olla mahdollisuus omiin tulkintoihin, jos kappale tai kappaleet sen verran kiinnostusta herättää.

Mainittakoon, että nykyään, vuonna 2022, biisi on vielä jykevämpi, kun Jamppa käyttää bassossa entistäkin matalampia taajuuksia jne… Rumpuihin on vaihtunut Jaska, jonka soittotyyli on varsin isoääninen ja kitaroissa on jämäkämpi tatsi. Rakenne on kuitenkin tismalleen sama kuin ennen.